keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Bloggaus on osallistumista

Sosiaalisen median tehoviikolla oli tänään aiheena bloggaaminen ja blogit. Verkkosessioon osallistui toistakymmentä aiheesta kiinnostunutta ja taustoiltaan erilaista hamkilaista, joiden bloggauskokemuksetkin vaihtelivat nollasta sataan.

Liikkeelle lähdettiin blogin teknisestä määritelmästä ja sen tyypillisestä käyttötavasta: Teknisesti blogi on sarja sisältöjä, joita voi kommentoida ja jakaa ja joihin voi linkittää muualta verkosta. Toiminnallisesti blogi on osallistumisen ja osallistamisen väline, jonka päätarkoitus ei ole kirjoittaminen vaan vaikuttaminen ja keskusteleminen.

Blogikirjoituksen voisi rinnastaa vaikka lehden kolumniin tai pakinaan - ei uutispalstaan. Bloggaamiseen liittyy henkilökohtaisuus: blogit tarjoavat näkökulmia organisaation toimintaan ja niissä voi tuoda esille 'tekemisen tarinaa', mikä on tämän Verkottuen-blogin yksi tarkoitus.

Mihin tarkoitukseen mielestäsi blogi soveltuu? Mihin sinä käyttäisit blogia?

Linkit:
Webinaarin alustus
Istunnon tallenne
Sosiaalista mediaa -sivusto

5 kommenttia:

  1. Olen kuvitellut, että blogin tarkoitus on kirjoittajan mielipiteen julkituominen tai jonkun hassun "keisarin vaatteen" naureskelu. Jos blogin tarkoitus on osallistuminen ja osallistaminen, niin kirjoittajan kannalta motiivi on ärsyttäminen (reagoimaan). Vaikka en hahmotakaan kolumnin ja pakinan eroa, voinee blogia käyttää oman katsantokulmansa esittelyyn muille aiheen piirissä liikkuville.

    VastaaPoista
  2. "Pakinassa on kolumnia enemmän sanataiteellisia piirteitä" todetaan wikipediassa.

    Mielestäni blogin (kuten muun viestinnän) tarkoitus on aiheuttaa ajatuksia, jotka johtavat toimintaan. Blogi on työkaluna erilainen kuin sähköposti tai mediatiedote - kaikkia näitä tarvitaan, koska tavoitteita on monenlaisia.

    VastaaPoista
  3. Poliitikot käyttävät blogeja nykyisin sanomalehti- ja televisiouutistoimittajien ohittamiseen. Se on selvä epäluottamuslause sanomien vääristymisestä tiedotusvälineissä. Itseänikin ärsyttää, kun omista tai muiden tekemisistä karsitaan lehtijuttuihin sellaisia epäolennaisuuksia, ettei lapsikaan niistä olisi kiinnostunut. Vain Arto Juutilaisen jutuissa on asiaa. Siis, miksi emme tekisi omissa tiedottamisissamme samaa temppua. Ongelma vaan on, miten saada se sanoma tuhansille aamukahvipöytään. Ja ovathan toimittajat alkaneet tehdä uutisia blogikirjoitusten pohjalta.

    VastaaPoista
  4. Eikös joskus blogien yleistyessä blogi kuvattu julkisena päiväkirjana?
    Itse olen kokenut blogit jotenkin viihteellisenä ajanvietteenä ja olen jonkin verran lueskellut mm. muoti- ja ruokablogeja.
    Lukijana kyllästyn, jos teksti on huonoa ja blogin idea hukassa. Tai blogia ei päivitetä riittävän usein (olettamukseni on, että aktiivista blogia päivitetään vähintään kerran viikossa).

    Työn kautta olen löytänyt mediatoimisto Dagmarin mediasuunnittelijoiden yhteisblogin ja olen sitä satunnaisesti vilkuillut. http://dagmar.typepad.com/

    Itse olen arka kirjoittamaan blogia, todella harvoin myöskään kommentoin mitään.
    Kirjoittamisessa esteenä on sekä korkea itsekritiikki, mutta myös se, että tähän päivään mennessä en ole keksinyt mistä aiheesta blogata. Tätä tosin voisin nyt opetella viestinnän omassa blogissa. http://viestimme.blogspot.com/

    VastaaPoista
  5. Onko asiaa -> uskaltaako sanoa -> osaako muotoilla -ajatus pitää vain tönäistä alkuun. Kaikilla meillä on omista töistämme sanottavaa ja jaettavaa! Jollekulle on varmasti hyötyä siitä, että kerromme, mitä olemme tehneet ja ennen kaikkea oppineet tekemisen aikana.

    VastaaPoista